Arpeggio
Viisi tapausta kuunneltavaksi: sama sointu, kerran kerralla soitettuna, kerran murrettuna. Samat sävelet, eri aloitus.
Sointu seisoo nuottikuvassa pylväänä: kaikki nuottipäät päällekkäin, kaikki sävelet yhtä aikaa. Sen vasemmalla puolella oleva aaltoviiva sanoo, ettei niiden pidä tulla yhtä aikaa vaan nopeasti peräkkäin alhaalta ylös. Sana tulee italian sanasta arpa, harppu — soitin, joka ei voi ottaa sointua mitenkään muuten.
Tällä sivulla jokainen tapaus seisoo kahdesti rinnakkain: vasemmalla ilman merkkiä, oikealla merkin kanssa. Se joka kuuntelee molemmat, kuulee samat sävelet ja eri alun. Juuri se erottaa tämän merkin lähes kaikista muista näillä sivuilla: tässä muuttuu todella sointi eikä pelkkä kuva. Molemmat on mitattu — aloitushetket soinnista, aaltoviiva ja nuottipäiden paikat painetusta kuvasta.
Sointu ei siitä pitene. Sävelet alkavat porrastetusti ja loppuvat yhdessä; lopussa seisoo sama sointi, se on vain tullut sinne toista tietä.
Sointu ilman merkkiä
Neljä nuottipäätä päällekkäin, yksi aloitus: tältä sointu näyttää, kun mitään muuta ei ole painettu. Kaikki sävelet alkavat yhdessä ja loppuvat yhdessä. Tämä kuva on vertailukohta kaikelle seuraavalle — sen oikealla puolella seisoo sama vielä kerran, ja siellä muuttuu juuri tämä yksi aloitus.
Alhaalta ylös
Samat neljä säveltä, nyt aaltoviivan kanssa. Soinnissa ne alkavat peräkkäin alhaalta ylös, ja väli on niin pieni, että se kuulostaa yhä soinnulta eikä asteikolta. Nuolenkärki ei ole tarpeen, kun murtaminen tapahtuu joka tapauksessa ylöspäin; jotkut laitokset panevat sen silti, jottei epäilystä jää.
Ylhäältä alas
Sama sointu, nuoli osoittaa alaspäin. Nyt korkein sävel tulee ensin ja matalin viimeisenä. Tämä on selvästi harvinaisempaa ja esiintyy lähinnä siellä, missä basson pitää jäädä soimaan, tai missä käsi tulee ylhäältä. Kun kuuntelee kaksi kuvaa peräkkäin, kuulee eron heti: samat sävelet, mutta liike kulkee takaperin.
Laajalle levitetty sointu
Tässä sävelet ovat levittyneet kahden oktaavin alalle, bassoavaimessa. Käsi ei ota sitä kerralla, ja juuri sitä varten merkki on olemassa: aalto tekee soittokelvottomasta otteesta soitettavan. Pianotekstuurissa se seisoo siksi erityisen usein, ja siellä useimmiten ilman nuolta.
Merkki koskee yhtä sointua
Kaksi sointua peräkkäin, ja vain ensimmäisen edessä on aalto. Toinen pysyy pylväänä. Tämä vastaa usein esitettyyn kysymykseen: merkki koskee sitä sointua, jonka edessä se on, ei tahtia eikä paikkaa. Se joka haluaa myös seuraavan murrettuna, kirjoittaa toisen aallon.
Kuinka nopeasti ja kumpaan suuntaan
Kuinka nopeasti sointu murretaan, ei lue missään. Se riippuu tempoista, soittimesta ja paikan luonteesta: rauhallisessa lopukkeessa aalto saa ottaa aikansa, keskellä nopeaa juoksutusta se on lähes yksi isku. Yksi sääntö silti on — ylimmän sävelen pitäisi osua iskulle, kun melodia on siellä ylhäällä, ja alimman silloin kun basso ratkaisee. Kumpaakaan ei painatella hyvään laitokseen; se on soittajan asia.
Suunta sen sijaan on painettu. Ilman nuolta murretaan alhaalta ylös, ja se on tavallinen tapaus. Alaspäin osoittava nuoli aallon päässä kääntää asian: silloin korkein sävel tulee ensin. Molemmat tapaukset kuuluvat tällä sivulla, ja soinnissa sävelkorkeudet ovat todella käänteisessä järjestyksessä.
Mitä vieressä on
Mistä sävelistä sointu koostuu ja mitä sointuja on: Artikulaatio. Muut merkit, jotka määräävät miten sävel soitetaan eikä mikä sävel: Korukuviot.
Nuottimerkit · Artikulaatio · Korukuviot · Nuottisanasto
Anotona tekee sen puolestasi
Ota kuva nuoteista tai soita melodia — Anotona tunnistaa sävellajin, kirjoittaa nuotit ja transponoi ne mihin tahansa sävellajiin. Ilmaiseksi.
Katso AnotonaJokainen sävel tällä sivulla on laskettu, ei kopioitu.