Kadenssit
Kadenssi I–IV–V–I ja harmoniaopin neljä lopuketta, kukin neliäänisesti sovitettuna ja kuunneltavana: miten jakso päättyy, jää auki tai pettää korvan.
Kadenssi on se sointukulku, johon musiikillinen jakso päättyy — tai juuri ei: on lopukkeita, jotka kuulostavat pisteeltä, pilkulta, ja sellaisia, jotka johtavat tarkoituksella harhaan. Kaikki esimerkit ovat C-duurissa (viimeinen a-mollissa), neliäänisiä, jotta kuulee mitä äänet tekevät.
Täysi kadenssi
I–IV–V–I · C – F – G – C · T–S–D–T
Toonika, subdominantti, dominantti, toonika — peruskaava, joka vahvistaa sävellajin. Yhdessä kolme päräkolmisointua sisältävät asteikon kaikki seitsemän säveltä.
Kokolopuke (autenttinen kadenssi)
Dominantilta toonikalle: lopuke, joka kuulostaa pisteeltä. Täydelliseksi sitä sanotaan, kun molemmat soinnut ovat perusmuodossa ja melodia päättyy perussäveleen.
Plagaalilopuke
Subdominantilta toonikalle: koraalien lopun »aamen«. Pehmeämpi kuin kokolopuke, koska johtosävel ei vedä perussäveleen.
Puolilopuke
Päättyy dominantille: pilkku, ei piste. Jakso jää auki ja jatkoa odotetaan.
Harhalopuke
Dominantti ei purkaudu toonikalle vaan rinnakkaissävellajiin: korva odottaa C-duuria ja saa a-mollin. Näin jaksoa jatketaan.
Fryyginen puolilopuke (a-mollissa)
Mollissa: subdominantti ensimmäisessä käännöksessä laskee puolisävelaskeleen dominantille. Tuo askel bassossa kuulostaa fryygiseltä — barokki ja flamenco.
Näin ne tunnistaa
Kuuntele viimeistä sointua. Toonika lopussa: kokolopuke (dominantilta) tai plagaalilopuke (subdominantilta). Dominantti lopussa: puolilopuke. Dominantti, joka ei mene toonikalle: harhalopuke.
Sointukulut · Andalusialainen kadenssi · Sävellajit · Kaikki soinnut
Anotona tekee sen puolestasi
Ota kuva nuoteista tai soita melodia — Anotona tunnistaa sävellajin, kirjoittaa nuotit ja transponoi ne mihin tahansa sävellajiin. Ilmaiseksi.
Katso AnotonaJokainen sävel tällä sivulla on laskettu, ei kopioitu.