Enharmoninen vaihto
Viisi paria kuunneltavaksi: sama kosketin kahdesti, kaksi eri nuottikuvaa. Sointi on sama, kirjoitustapa ei.
C:n ja D:n välissä on pianossa täsmälleen yksi musta kosketin. Kirjoitettuna se on kaksi asiaa: ylennetty C tai alennettu D. Molemmat kirjoitustavat soivat samalta — niitä sanotaan enharmonisesti vaihdetuiksi.
Tällä sivulla jokainen pari on kahdesti vierekkäin. Se joka kuuntelee molemmat kuvat, kuulee yhden ja saman sävelen; se joka katsoo niitä, näkee kaksi eri nuottia: nuottipää istuu askelen ylempänä tai alempana, ja sen edessä on toinen etumerkki. Juuri tämä ero on täällä mitattu — sävelkorkeus soinnista, nuottipään paikka ja etumerkki painetusta kuvasta.
Kirjoitustapa ei ole makuasia. Se kertoo, mistä sävel tulee ja minne se pyrkii: ylennysmerkkien sävellajissa se on yhtä nimeä, alennusmerkkien sävellajissa toista, ja sointukulussa se nimetään tehtävänsä mukaan. Väärän kirjoitustavan valinnut soittaa kyllä oikein, mutta kirjoittaa muistiin jotain muuta kuin tarkoitti.
Musta kosketin
Yleisin tapaus ja yksinkertaisin: kahden peruskosketuksen välissä olevalla koskettimella ei ole omaa kirjainta, joten se lainaa sellaisen naapureiltaan — kerran alhaalta ylennyksen kanssa, kerran ylhäältä alennuksen kanssa. Kuvassa nuottipää hyppää askelen, ja etumerkki vaihtaa suuntaa.
Ylennysmerkki valkoisella koskettimella
E:n ja F:n välissä ei ole mustaa kosketinta, väli on jo puolisävelaskel. Ylennetty E osuu siksi koskettimelle, jonka nimi on muutenkin F. Se näyttää tarpeettomalta eikä ole: asteikossa joka tarvitsee E:n, siinä seisoo ylennetty E — muuten sama kirjain tulisi kahdesti ja toinen ei lainkaan.
Oktaavirajan yli
Sama oktaavin yläreunassa: B:stä C:hen on puolisävelaskel, joten ylennetty B putoaa yläpuoliselle C:lle. Täällä nuottipää ei siirry vain askelen, se vaihtaa oktaavia — soinnissa siitä ei huomaa mitään, kuvassa kaiken.
Alennusmerkki valkoisella koskettimella
Ja toiseen suuntaan: alennettu C putoaa alapuoliselle koskettimelle. Nuottipää seisoo silloin askelen korkeammalla kuin samalta soiva naapurinsa, ja edessä on alennusmerkki. Tällaiset kirjoitustavat ovat harvinaisia, mutta ne eivät ole virhe — niitä tulee vastaan siellä, missä sävellaji niitä vaatii.
Kaksoisylennysmerkki
Kaksi ylennystä kerralla nostaa säveltä kokonaisen askelen: pää jää paikalleen, painettavaksi tulee naapurin kosketin. Kaksoisylennysmerkki näyttää pieneltä vinolta ristiltä ja seisoo melkein vain siellä, missä ylennysmerkkejä täynnä olevan asteikon on pidettävä kirjaimensa järjestyksessä.
Kaksi sävellajia, samat koskettimet
Mikä pätee yhteen säveleen, pätee kokonaiseen sävellajiin. Fis-duuri ja Ges-duuri painavat kosketin koskettimelta saman — ne eivät soi samankaltaisilta, ne soivat samalta. Nuottikuvassa toinen seisoo kuuden ylennysmerkin kanssa, toinen kuuden alennusmerkin kanssa.
Kumman ottaa, ratkaisee ympäristö: E-duurista tuleva kappale kirjoittaa edelleen ylennysmerkkejä; Des-duuriin pyrkivä kirjoittaa alennusmerkkejä. Molemmilla kerroilla se soi samalta, ja molemmilla kerroilla vain toinen kirjoitustavoista on itsestään selvä.
Mitä vieressä on
Mitkä merkit nostavat ja laskevat säveltä ja kuinka pitkään ne ovat voimassa, on Etumerkit kohdalla. Millä sävellajilla niitä on kuinka monta ja miten ne liittyvät toisiinsa, on Sävellajit kohdalla.
Nuottimerkit · Sävellajit · Nuottisanasto
Anotona tekee sen puolestasi
Ota kuva nuoteista tai soita melodia — Anotona tunnistaa sävellajin, kirjoittaa nuotit ja transponoi ne mihin tahansa sävellajiin. Ilmaiseksi.
Katso AnotonaJokainen sävel tällä sivulla on laskettu, ei kopioitu.