Korukuviot
Kuusi korukuviota, jokainen kaiverrettuna kahdesti: merkki sellaisena kuin se painetaan ja sama kohta auki kirjoitettuna — molemmat soivat, ja molemmat kestävät täsmälleen yhtä kauan.
Yksi merkki nuotin yläpuolelle, ja yhdestä soinnista tulee neljä. Korukuvio ei määrää toisia säveliä vaan tavan soittaa tämä: kirjoitettu aika-arvo säilyy kokonaan, ja merkki kertoo, mitä sen sisällä tapahtuu. Jokainen korukuvio on tässä kahdesti — sellaisena kuin se painetaan ja sen alla auki kirjoitettuna. Molemmat versiot kestävät yhtä kauan; niiden kuunteleminen peräkkäin tekee kuuluvaksi eron kirjoituksen ja soinnin välillä.
Trilli
Päänuotti ja sen yläpuolinen naapuri vuorottelevat niin nopeasti kuin se pysyy puhtaana. Merkki ei kerro, montako vuorottelua niitä on; auki kirjoitettuna tässä on neljä paria, ja nuotin aika-arvo pysyy täsmälleen samana.
Ylämordentti
Yksi nopea askel ylös ja takaisin, sitten päänuotti jää soimaan. Merkki on sileä siksak ilman viivaa. Askel kestää vain silmänräpäyksen — koko loppu aika-arvosta kuuluu päänuotille.
Mordentti
Sama alaspäin: kerran lyhyesti alapuoliseen naapuriin ja heti takaisin. Merkissä on pystyviiva keskellä siksakia. Siinä on koko ero ylämordenttiin, ja se jää helposti huomaamatta.
Kierukka
Neljä säveltä kirjoitetun nuotin ympäri: yläpuolinen naapuri, päänuotti, alapuolinen naapuri, päänuotti. Nuotin yllä merkki alkaa heti; nuotin jäljessä nuotti soi ensin ja kierros tulee lopussa.
Lyhyt etuhele
Pienessä nuotissa on viiva lipun läpi, ja se soitetaan niin lyhyenä kuin suinkin. Se ei vie päänuotilta juuri mitään: se osuu iskulle, ja päänuotti seuraa välittömästi.
Pitkä etuhele
Pieni nuotti ilman viivaa ei ole koriste reunassa vaan pidätys. Se ottaa puolet päänuotin arvosta — pisteellisestä kaksi kolmasosaa — ja purkautuu vasta sitten. Pienenä kirjoitettuna juuri se on se, minkä kuulee.
Ylhäältä vai päänuotista?
Tässä mielipiteet eroavat: alkaako trilli kirjoitetusta nuotista vai sen yläpuolisesta naapurista? Barokissa ja vielä Mozartilla se alkaa ylhäältä — korukuvio on siellä jännite, joka purkautuu. Tultaessa 1800-luvulle, Hummelista ja Chopinista lähtien, se alkaa päänuotista. Kuvat näyttävät tässä myöhemmän lukutavan; vanhassa musiikissa silmäys laitoksen esipuheeseen kuuluu työhön, ja hyvä laitos sanoo sen juuri siellä.
Kuinka monta säveltä korukuvioon mahtuu, ei sano mikään merkki. Se riippuu temposta ja soittimesta: se, mikä tässä on kirjoitettu auki neljällä vaihdolla, on hitaassa osassa vähemmän ja nopeassa enemmän.
Kaksi, joita ei voi kirjoittaa auki
Tästä sarjasta puuttuu kaksi merkkiä, Arpeggio ja Glissando, ja yhdestä syystä: niillä ei ole kiinteitä säveliä. Soinnun edessä oleva aaltoviiva sanoo, että sen sävelet tulevat peräkkäin — ei sitä, kuinka nopeasti. Kahden nuotin välinen viiva sanoo, että väliin jäävä matka kuuluu — pianolla ne ovat välissä olevat koskettimet, viululla portaaton liuku. Mitä väliin jää, sen ratkaisee soitin, ja siksi sitä ei saa nuoteiksi.
Nuottimerkit · Dynamiikka · Nuottien kestot · Nuottisanasto
Anotona tekee sen puolestasi
Ota kuva nuoteista tai soita melodia — Anotona tunnistaa sävellajin, kirjoittaa nuotit ja transponoi ne mihin tahansa sävellajiin. Ilmaiseksi.
Katso AnotonaJokainen sävel tällä sivulla on laskettu, ei kopioitu.